11/28/2018

TIISTAI 27.11.2018, HELSINKI

Osallistuin eilen Trendin Palaute- ja Ideointi-iltaan.
Ilta oli tosi mukava ja oli kiva kun pääsi kertomaan omia näkemyksiä lehdestä,
sekä kuuli mitä muut ajattelevat.
Sain myös siinä jutustelun lomassa muutaman kivan idean blogiini liittyen.
Olen joskus vuosia sitten tilannut Trendin, mutta nykyään ostan irtonumeroita silloin kun tiedän että on aikaa lukea ja syventyä lehteen. 

Alunperinhän kirjoittelin blogia Lilyssä, mutta kaikkien niiden mainosten vuoksi blogi oli todella sekava ja huono luettava kännykällä.
Ja mitä näet kun liikut julkisilla tai käyt vaikka kahvilla?
Moni selaa kännykällä nettiä, seuraa somea ja lukee blogeja..
Ei kovinkaan moni enää käytä tietokonetta.
Joten se että blogi on helposti luettavissa on mielestäni todella tärkeää.

Lilyyn on tulossa vuoden alusta muutoksia, 
alusta vaihtuu ja kuulemma sivut selkiytyvät.
Jään innolla odottamaan.




Kaksituntinen kului ihan hurjan nopeasti, meidät jaettiin kolmeen ryhmään ja pienemmissä porukoissa juteltiin ja annettiin palautetta sekä esitettiin toiveita eri aihealueista.
Ensimmäiseksi juteltiin sosiaalisesta mediasta ja Lilystä, sitten vuorossa oli Trendin kannet ja keitä haluaisimme nähdä kansikuvissa sekä mistä haluaisimme lukea.
Ja viimeisenä muoti ja kauneus.
Saatiin lähtiessämme vielä tänään ilmestynyt Trendi sekä tuotekassit,
joista löytyi kaikkea ihanaa.
Laitan niistä osan tulemaan teille arvontojen muodossa, joten kannattaa ottaa Instagramista sari.blogger seurantaan.
Tänään julkaisen ensimmäisen arvonnan siellä.





Ennen A-lehtiin menoa poikkesin Fazerin Vierailukeskuksessa tuon uuden Dumle-suklaalevyn toivossa ja siis voi apua mitä kaikkea ihanaa siellä oli.
Arvatkaa mitä hyllystä löysin?





En edes tiennyt että Kismet ja Geisha on vihdoin yhdistetty. 
Niin mun kaksi lempparia.

Ja lakuja pitää aina olla,
ihan vaan pahan päivän varalle.


Haluisitko päästä maistamaan Geisha Kismettiä, 
entä miten olisi IsaDoran poskipunapuikko sekä meikkivoide?
Kannattaa suunnata nyt Instagramiin


- Sari 


11/26/2018

KIITOLLISUUS

Viimeviikon torstaina vietettiin Amerikassa kiitospäivää.
Aamupäivällä käydään tekemässä nopeat viimehetken ostokset 
ja illalla syödään niin että olo on lopulta huono. 
Hei, sehän kuulostaa ihan meidän Joululta!



Amerikkalaisten kiitospäivä sai minut miettimään kiitollisuutta, 
mistä olen itse kiitollinen sekä mitä eroa on kiitollisella ja epäkiitollisella ihmisellä.

Välillä tuntuu että maailma pursuaa epäkiitollisista ihmisistä, mutta johtuuko se siitä että mielessä jylläävät harmilliset ja pieleen menneet asiat saavat aikaan vaan niin vahvoja tunteita että siksi negatiivisyys näkyy ulospäin ja helposti tulee tiuskahdettua ensimmäiselle vastaantulijalle, ilman sen suurempaa syytä.
Ja vaikka epäkiitollisella ihmiselläkin on päivässä paljon kiitollisuuden aiheita, ei niitä välttämättä tule huomatuksi kun kaikki energia menee keskittyessä negatiivisiin asioihin.



Onko kiitollinen ihminen onnellisempi?

Kun päivittäin miettii ja muistaa olla kiitollinen ihan pienistäkin asioista,
ei aikaa ehkä jää niin paljon valittamiselle/negatiivisten asioiden etsimiselle.
Tai sitten sille ei vaan enää löydy syytä.
Ja sitä alkaa katsoa omaa elämäänsä vähän eri kulmasta.



Tänään olen erityisen kiitollinen... 

Tästä aurinkoisesta päivästä, pakkasesta sekä yöllä niistä muutamista maahan sataneista lumihiutaleista.

Olen kiitollinen, että minulla on ihana perhe ja saan olla äiti.
Olen haaveillut toisesta lapsesta jo kauan, mutta sitten sainkin tutustua sekundääriseen lapsettomuuteen.
Ja nyt kiitän joka ikinen ilta pojastamme. Jopa niinä päivinä kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan ja kun sukatkin ovat ihan väärän väriset.

Olen kiitollinen työpaikastani, kodistamme.
Ihanaa herätä aamulla ja aloittaa työt. Viiteentoista vuoteen mahtuu vain kourallinen aamuja jolloin vetäisin mielummin peiton korvilleni ja jatkaisin unia.
Ei siksi että väsyttäisi, vaan koska ei huvittaisi mennä töihin.

Olen kiitollinen, että minulla ei ole jatkuvia kipuja. 
Molemmat kädet toimivat, jalat kantavat ja selkä kestää.
Voin kävellä, juosta, hyppiä, tehdä kuperkeikkoja,
ratsastaa, uida ja joogata.
Vuosi sitten nämä kaikki eivät olisi onnistuneet.


Olen kiitollinen, että saamme päivittäin syödä, juoda puhdasta vettä, ulkoilla. 
Olen kiitollinen ystävistä ja siitä rakkaudesta mitä saan. 


Mistä sinä olet kiitollinen tänään?


- Sari

11/21/2018

MITÄ VIIMEKSI?

Päädyttyäni useamman blogin ja mutkan kautta VillaKotiranta-blogiin 
ja luettuani siellä Satun vastauksia Mitä viimeksi - haasteeseen,
päätin myös itse tarttua siihen.
En voi kieltää etteikö pieni hymynen noussut kasvoille kun mietin viimeistä itkuani,
sen aiheuttajaa. 
Sekä suurta rakkautta,
 joka nousi jälleen pintaan ajatellessani viimeisintä viestiä jonka sain.


Viimeisin viesti
Viimeisin viesti jonka sain oli tänään aamupäivällä ja se meni näin:
"Moikka kulta. Saitko nukuttua hyvin?"
Samankaltaisia viestejä saan melkein joka aamu 
ja mun mielestä se on äärettömän suloista. 
Yhtä ihania ovat illan "Hyvää yötä rakkaat, rakastan teitä"-viestit.

Mutta miksi aamuisin saan Miten yö meni?-viestejä.
Olen pääosin todella huono nukkuja, 
jos herään yöllä kesken unien 
ja vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa, 
en saa unta. 
Tunnin pyörimisen jälkeen nousen ylös ja alan touhuamaan jotain. 
Aamun pikkutunneilla sitten äärimmäisen väsymyksen iskiessä menen nukkumaan, nukkuakseni ehkä tunnin-kaksi.


Viimeisin ruoka
Päivät kun poika on mummulassa hoidossa ovat aika haastavia mitä tulee ruokailuun.
Rakastan tehdä ruokaa, mutta olen todella laiska tekemään sitä ainoastaan itselleni.
Aamupalan kyllä syön joka aamu.
Tänään se sisälsi lasillisen sokeritonta karpalomehua, pari kuppia kahvia (mustana, ilman sokeria), omenan sekä maustamattomaan jogurttiin tehdyn mansikka-banaani-mustaviinimarjasmoothien.
Työpäivän jälkeen poikaa hakiessa suunnistan vanhempieni jääkaapille, koska nälkä iskee aina matkalla tajutessani etten ole syönyt taaskaan mitään aamun jälkeen.


Viimeisin itku
Eilen illalla katsellessani Love Islandin finaalia.
Se alkoi siitä kun Patrikin äiti saapui Villaan ja loppui Jeffreyn sekä Auran voittoon 
ja siihen kuinka rakkaus voitti rahan.

Musta on kuoriutunut kyllä varsinainen herkistelijä ja pillitän milloin mistäkin.
Olenkin ajatellut että jokaiselle ihmiselle on annettu tietty määrä itkua.
Ja se on itkettävä, itkun syy vain vaihtuu ilosta, onnesta, ylpeydestä, ikävään, suruun, pettymykseen.
Kuka nyt minkäkin takia kyyneleensä vierittää, mutta se on tehtävä.
Itku puhdistaa sekä rahoittaa mielen.
Oletko huomannut että joskus itkun jälkeen olo on todella seesteinen?


Viimeisin nauru
Kikatimme leikkiessämme kutitushippaa.


Viimeisin hermostuminen
En muista tai sitten en vain halua muistaa.
Se johtuu joko siitä että hermostun tuon tuosta kaikista pikkujutuista 
tai sitten siitä että hermostuessani mua alkaa aina naurattamaan,
enkä osaa suttua kunnolla.


Viimeisin ostos
Viimeinen ostos lienee Plantagenista Muorinkukka.
Olen tässä vuosien saatossa onnistunut tappamaan kaikki viherkasvini,
jopa kaktukset ja muut helppohoitoiset.
En ymmärrä miten. Ehkäpä liialla kastelulla.




Viimeisin muutos sisustuksessa
Siirsin alkovissa olevan sängyn seinän viereen,
sillä poika yleensä viimeistään aamuyöllä kömpii viereeni.
En saa sitten nukuttua sen vuoksi että pelkään hänen tippuvan sängystä.




Viimeisin lukemani blogi
Viimeksi luin jo alussa mainitsemaani VillaKotiranta - blogia.


Viimeisin suunnitelma
En kyllä sen suuremmin suunnitellut, mutta mietin ensi viikon Helsinki-reissua.
Ja kyllä, tulen tästä vierailusta kertomaan teille lisää.



HEI!!
Jos tartut tähän haasteeseen, 
niin linkkaathan postauksesi myös kommentteihin jotta pääsen lukemaan?

- Sari

11/20/2018

VAPAAT KÄDET

Olin viime viikolla harjoituspäänä koulutuksessa jossa kokeiltiin uusia hiusvärejä, värjäystekniikoita sekä käytiin läpi kauden trendejä.

Syksyn/talven hiusväritrendit pitävät sisällään luonnollisuutta, maanläheisiä ruskean eri sävyjä, metallihohdetta, pastellia - persikkaa, laventelia..
Leikkaus voi olla todella lyhyt, polkkatukka tai huolettoman pitkä, otsatukka verhomainen. 
Kampauksissa nähdään lainehtivaa kiharaa, keskipään jakauksia, lettejä sekä suttu-nutturoita. 

Olen aina itse värjännyt ja koska hiukseni ovat aina olleet pitkät, niin myös leikannut ne aina itse. Lukuunottamatta traumaattista lapsuutta, huh - puistattaa ajatuskin:
lyhyt otsatukka, lyhyet sivut korvien taakse asti ja sitten muuten pitkät hiukset.
Tämä malli ei liene ikinä tule muotiin, eihän? 

Hassua kun näin ilmoituksen missä hiusmallia haettiin ja hain siihen itse, niin jännitti silti. 
Edellisenä iltana aloin miettimään että ihan varmaan se kampaaja ei ole saanut tutuistaan mallia sinne koska sillä on joku ihan villi fantasia mitä hän haluaa kokeilla. 
Ei hitto, tuun lyhyiden sinisten hiusten kanssa sieltä kuitenkin. 
Lohduttauduin sillä että on talvi ja voin pitää pipoa - kokoajan.
Kuulin itseni kuitenkin sanovan "tee mitä haluat, saat ihan vapaat kädet", kun kysyttiin olisiko minulla toiveita.

Päivä oli tosi mielenkiintoinen ja tajusin siellä muutaman (aika surullisenkin) asian:
- kampauksella saa muutettua arkimeikin juhlameikiksi
- kampaamolla käynti on hemmottelua, se että joku muu kuin itse pesee hiuksia ja hieroo päänahkaa - tuntuu taivaalliselta
Ja ne surulliset (istuin peilin edessä reilut 4 tuntia katsellen itseäni) :
- mun iho näyttää vanhalta
- miten oon päästänyt itseni näin huonoon (isoon) kuntoon

Mun hiuksethan koki tuolla ihan käsittämättömän muutoksen. 
Lähtökohta oli puolet pituudesta mustaa, sit vaaleampaa ruskeeta ja kaiken kruunasi muutaman sentin juurikasvu.


Musta osuus ensin vaalennettiin shampoopesulla, päälihiukset raidoitettiin ja lopuksi kauttaaltaan värjättiin tyvi, keskiosa ja latvat eri sävyillä. Latvoihin laitettiin mm. laventelia ja persikkaa. 
Lopuksi hiuksista napsastiin kymmenisen senttiä pois ja kevyesti kiharrettiin.

Ja katsokaa mun hiuksia nyt. 
Muutos on ihan valtava. Mieletön.


Kiitos vielä Parturi-Kampaamo Hiustupa, Tiina. 
En tarvitse pipoa paitsi äärimmäisen kylmyyden uhatessa. 


Oletko ollut koskaan harjoituspäänä/hiusmallina? 
Piditkö lopputuloksesta? 


- Sari 

11/12/2018

MAANANTAIKIMPPU JA ARVONNAN VOITTAJA.

Oletko viikonloppu vai arki-ihminen?
Masennutko sunnuntai-iltaisin ja torstaisin silmäsi alkavat säihkymään? 

Mitä jos maanantaisin hakisit kimpun kukkia tai nauttisit illalla lasin viiniä?
Tuntuisiko maanantai sitten niin epämukavalta, vai voisiko jopa olla että sunnuntaisin alkaisi oikein odottamaan maanantaita..
Kokeile. 

MAANANTAIKIMPPU

Tämä maanantai noiden kaupasta mukaani nappaamieni tulppaanien lisäksi tuntuu erityiseltä koska sain suorittaa arvonnan. 

Arvontapostaus löytyy täältä

100€ PartyLite-lahjakortti on arvottu tänään ja sen voitti... 


Kommentti nro 6:
Mari Haapala 

Onnea tuhannesti!
Laitan sinulle sähköpostia. 

Ihanaa viikkoa kaikille ❤️

- Sari

11/08/2018

KUN KOIRA TULI TALOON

Puolitoista vuotta sitten meille muutti 7 kk ikäinen pieni valkoinen koira.
En tiennyt mitä kaikkea sain tuona hetkenä.


Perskärpänen,
se joku joka seuraa kaikkialle.
Edes vessaan ei saa mennä yksin. Enää ei riitä että vain poika tulee vessaan mukaan, vaan perässä tulee myös koira.
Siellä me sitten istutaan, kaikki kolme.
Olen miettinyt että pitäisiköhän hankkia vessaan joku kiva nojatuoli..

Nykyään yksin kotiin jättäminen sujuu jo paremmin.
Alkuun kuulosti kuin asunnossamme olisi vähintään teurastus käynnissä. 
Koita siinä lähtiessäsi selitellä että tullaan pian takaisin, käydään vain kaupassa. 
Olet nyt vain hetken yksin kotona.
Ei se ymmärrä. Hänet hylätään. Jätetään yksin.
Tuo pieni valkoinen reppana.

Mutta se onni, ilo ja riemu kotiin palatessamme.
Tosin se täytyy tehdä varoen ja vähän väistäen. Parit kuset päälleni onnessaan tuo koira on ruikkassu ja se ei ehkä ole niitä elämäni tähtihetkiä. 
Jollekin kuitenkin ilmeisesti on.



Se joku jonka vuoksi herään öisin.
Herään joka ikiseen pieneenkin vingahdukseen tai unissaan haukkumiseen 
(ei, en minä hauku - vaan koira). 
Juuri muutama viikko sitten nukuin liki kaksi viikkoa katkonaisesti juosten ulkona klo 0.30-1 sekä 4-5 aikaan aamuyölla, jonka jälkeen ohjelmassa oli koiran osittainen pesu sekä kuivaus. 
Mikä siinä olikin että päivät meni hienosti mutta yöllä sitten paska lensi.
Päätä särki, väsytti, ja teki jotain muutakin mikä alkaa v-kirjaimella. Lopulta ei meinannut enää saada nukuttuakaan. 
Oikeastaan tuo oli ehkä jopa pahempi jakso kuin silloin pojan vauva-aikana.
Selvittiin. Hengissä. Me kaikki.

Koiran ansiosta olen myös tutustunut naapureihin enemmän. Niin omiin kuin vanhempienikin, hakiessani tuota pientä valkoista seikkailijaa milloin naapurin pihasta merkkailemasta tai haukkumasta naapurin tullessa kotiin ja noustessa autosta.
Mutta kun on pieni, utelias sekä suojeleva.


Entä sitten lenkillä käynti. 
En ole välttämättä aina se sosiaalisin ihminen, mutta kun sinulla on koira - se on oltava. Lähes kaikki pienten koirien ulkoiluttajat tulevat iholle ja joutuu pakko-keskustelemaan.
Niinpä lähden lenkille, pistän napit korviin enkä ota katsekontaktia kehenkään vastaantulijaan.

Kun on pieni valkoinen koira, jolla on pitkät karvat niin mitä luulet, kun Suomessakaan ei juurikaan ole näitä kuraisia kelejä.. Niin kuinka usein pesen tuon koiran. Ja se kun ei ole ihan että "no suihkutat vaan jalat ja pyyhkeellä kuivaat" Ei. Sinä peset sen kyljistä varpaisiin ja kuivaat föönillä. Vähintään puoli tuntia ja kolme/neljä kertaa päivässä.

Joten jos on hyviä vinkkejä tähän kuraisen koiran ongelmaan niin kiltti kerro.
Tai edes joku lohdutuksen sananen. Ihan yksi pienikin riittää.


Vertaistukea

Facebookin Koirat-ryhmästä
en pyydä.
Ryhmästä jossa on liki 50 000 ihmistä, mitä siitä voi odottaa?
Jos yrität sieltä kysyä neuvoa, apua tai hakea juuri tuota vertaistukea niin et saa.
Aina, siis AINA pahoitat jonkun mielen ja pian olet ihan täys idiootti kun olet mennyt koiran ottamaan.
Häpeä sinä huono koiranomistaja.


Niin paljon iloa tuo pieni valkoinen koira elämäämme kuitenkin tuo.
Kaikkine höpsöine touhuineen. 
Alkaen aamun venytyksistä ja iloisesta hännän heilutuksesta. 
Aamukakan jälkeisestä hepulista. 
Tassulla rapsutuksien pyytämisestä. Pään syliin painamisesta. 
Loppuen iltaisin käpertymiseen sängyn viereen nukkumaan


- Sari


11/06/2018

KOTIKUTSUT - SYY KUTSUA VIERAITA

YHTEISTYÖ
TUPPERWARE



Muistan kun lapsena mentiin sukulaisten luokse kylään,
ei soitettu tai ilmoitettu etukäteen että olemme tulossa.
Mentiin vain oven taakse ja soitettiin ovikelloa, tietämättä ollaanko siellä edes kotona.
Jos ei oltu, palattiin kotiin - tai kokeiltiin toista paikkaa.
Samoin meillä vierailtiin, ei soitettu etukäteen että "ollaankos siellä kotona, voimmeko tulla käymään?"
Aina olivat vieraat tervetulleita eikä sitä mitenkään stressattu,
kahvit keitettiin ja aina oli kaapissa vähintään keksipaketti tarjolle laitettavaksi.
Miksi nykyään ei enää toimita samalla tavalla,
vai toimitaanko?

Mun mielestä olisi kiva jos meillä kävisi enemmän vieraita.
Ja jopa kutsumattakin.
Olisi myös ihana kun voisi mennä käymään kylässä, ilmoittamatta ja sopimatta asiaa viikkoa aikaisemmin - tarkkojen kellonaikojen kanssa.
Tuntuu että aina pitää olla joku syy kyläilyyn.


Niinpä mä tykkään emännöidä kotikutsuja, saa syyn kutsua vieraita.
Ja leipoa.

Meillä oli viikonloppuna Tupperware-kutsut.

Muistan myös äitini emännöineen kutsuja joskus 90-luvulla.
Muistan sen iloisen ja innostuneen puheensorinan, joka täytti olohuoneemme. Pöytä oli täynnä erilaisia kippoja. 
Äiti oli leiponut pullaa. 
Minulla on vieläkin ne piirustuslevyt jotka silloin tilasimme.

Moni mieltää Tupperwaren pelkäksi muovisiksi kipoiksi.
Todellisuudessa Tupperware on paljon enemmän.
MicroPro Grillillä voit grillata, paahtaa, paistaa, hauduttaa - mikrossa.
Painekeittimellä valmistat padat, keitot tai vaikka Jouluna riisipuuron, ilman pelkoa maidon pohjaan palamisesta.
Leivontaan löytyy myös toinen toistaan upeimpia tuotteita:
 silikonivuoat, pursotin, yleiskaulin - johon ei muuten tartu mikään.
Unohtamatta Speedy Cheffiä, jolla vaahdotat kerman nopeammin kuin sähkövatkaimella.
Maininnan ansaitsee myös Tupperwaren mikrokuituliinat, jotka on tehty käytettäväksi ilman puhdistusaineita. 
Tiesitkö että kuiva mikrokuituliina kerää pölyn pinnoilta kaikista parhaiten, sekä nihkeänä voit sillä pyyhkiä korkeakiilto kalusteet, lasipinnat, hanat - ilman että niihin jää jälkiä pyyhkimisestä.
Voisin kirjoittaa siivoamisesta vaikka kuinka pitkästi..


Tupperwaren tuotteet kestää. 
Kestää käytössä, kestää kylmää, kestää kuumaa sekä kestää katseita.
Mulla on ollut jokunen tarjoiluastia joita en ole raaskinut käyttää, olivat kaapissa ainakin kaksi vuotta ja nyt käytössä toiset kaksi. Olin väärässä, eivät ne ole menneet pilalle. Päinvastoin, tuovat iloa ja ilmettä kattaukseen.
Kätevää on myös että esimerkiksi ylijääneen salaatin saa laittaa jääkaappiin omassa tarjoiluastiassaan - laittaa vaan kannen päälle.
Ei ylimääräistä tiskiä kun vaihdellaan ruokia astiasta toiseen.

Mutta kutsuilimme siis sunnuntaina.

Olimme sopineet, että kokeilemme kutsuilla Tupperwaren tuotteita valmistamalla suklaakakun mikrossa.
Kyllä - mikrossa.
Ensin sulatettiin suklaa sekä voi, 
lisättiin kananmunat jauhot sekä sokeri ja kypsennettiin.
7 min ja kakku oli valmis.
Kakku jäähtyi hetken ja valutimme päälle vielä sulan suklaan.
Kakku oli koostumukseltaan täydellinen, 
ei ikinä uskoisi että se on valmistettu täysin mikrossa!

Ohjeen löydät täältä



Lauantaina leipoessani kutsuille, kokeilin ensimmäistä kertaa silikonivuokaa 
ja luulen että paluuta perinteiseen piirakkavuokaan ei ehkä enää ole.
Kinkkupiirakan sai vain nostaa vuoasta pois.
Ennen piirakka on ollut enemmän ja vähemmän vuoassa kiinni.
Olen mykistynyt.


Kutsut menivät hyvin ja meillä oli mukavaa.
Jälleen kerran.
Nyt jännityksellä odotan tuotteita saapuvaksi, pääsen kokeilemaan uutta 
- vähän isompaa, pyöreää silikonivuokaa. 
Piirakkani tulevat nousemaan ihan uudelle tasolle.


Tupperwarelta löytyy paljon tuotteita jotka ovat tehty helpottamaan ja nopeuttamaan arjen ruoanlaittoa. 
Voit valmistaa ateriat alku-,pää- sekä jälkiruokineen mikrossa.
Hieno juttu kiireisille tai heille jotka eivät keittiössä viihdy.
Itse kuitenkin tykkään häärätä ja touhuta,
niinpä palautan mikron ainakin toistaiseksi kaappiin piiloon.

Taidan kyllä kaivata tuota helppoa suklaakakkua.
Varsinkin jos saamme yllätysvieraita!

- Sari



11/05/2018

VANILJAINEN VALKOSUKLAA-MANSIKKAJUUSTOKAKKU


Päätin nyt rikkoa mansikoiden sekä vaniljan pyhää liittoa 
ripauksella valkosuklaata tässä juustokakussa
ja lopputulos on... 
no, tuossa kuvassa on kaikki mitä kakusta on enää jäljellä.




Pohja
180g digestivekeksejä
75g voita

Täyte
2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
140g valkosuklaata
300g vaniljatuorejuustoa
4 liivatelehteä
1/2 dl vettä

Kiille
4 dl mansikkamehua
3 liivatelehteä


Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.
Murskaa digestivekeksit ja sulata voi. 
Yhdistä murske voisulan kanssa ja painele seos vuoan pohjalle.


Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi.
Sulata valkosuklaa ja yhdistä se tuorejuuston kanssa sähkövatkaimella vatkaten.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatteet.
Sekoita liivatevesi tuorejuustoseokseen. 
Lisää seos vaniljavaahdon joukkoon.
Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.


Laita kiilteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. 
Kiehauta 1/2 mansikkamehusta ja sulata liotetut liivatteet siihen. 
Yhdistä lopun mehun kanssa,
varo kuitenkin sekoittamasta voimakkaasti ettei mehuun tule kuplia. 
Kaada täytteen päälle ja anna hyytyä jääkapissa 3 tuntia.


- Sari