2/05/2019

VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITON TIELLE

Ihanaa kun olen saanut muutamia kyselyitä kuulumisista,
en tosiaan ole ehtinyt kirjoittamaan muutamaan viikkoon:
kiitos lumisateiden ja siitä johtuvan aikamoisen työmäärän.

Kerrottakoon että toimin kiinteistönhoitajana
ja hoidossani oleva piha-alue on jokseenkin suurehko.
Työvälineenä ainoastaan lumikola. 
Nyt kun tätä lunta on satanut poikkeuksellisen paljon, on ollut vähän haastavaa saada kaikkea lunta työnnettyä jonnekin pois parkkipaikoilta sekä kulkuväyliltä.

Joten kiirettä on siis pitänyt ja iltaisin on ollut sellainen olo että ei enää ikinä,
en halua edes nähdä koko lumikolaa.
Kunnes jälleen yö on tuonut tullessaan uuden saderintaman..

Työskentelen tarvittaessa seitsemän päivää viikossa,
joten viikonloppuvapaisiin ei oikein ole voinut turvautua.
Lohduttaudun sillä että päivätkin kun ovat jo huomattavasti pidentyneet,
myös kevät on päivä päivältä lähempänä.
Vaikka just nyt tuntuu vähän lohduttomalta, sillä lunta sataa kokoajan lisää.




Alkua on nyt takana kolmisen viikkoa
ja on myönnettävä ettei viimeinen viikko ole mennyt ihan kovinkaan hyvin.
Työskentelen yksin ja olen aina ollut vähän sellainen etten pitele ruokatunteja tai muutenkaan ihmeemmin taukoja.
Et Aamupala menee aina hyvin, mutta sitten saattaa päivä venyä venymistään ja jossain kohtaa alan tuntea näläntunnetta. Tajuan etten ole syönyt kokopäivänä mitään. Ja sen tajuttuani iskee se ihan järkyttävä nälkä ja tekee mieli ottaa jääkaapista jotain mahdollisimman nopeaa (ja usein sitä vähiten terveellistä).
Niinkuin esimerkiksi eilen.
Söin aamupalan seitsemän aikaan ja seuraavan kerran söin vasta viideltä kun olin työt saanut tehtyä. Tuo ruokailu meni vielä ihan hyvin: makaronilaatikkoa sekä tomaattia.
Mutta sitten illalla sohvalla tuli vähän naposteltua.
No, itseasiassa ei ihan niin vähääkään. Vähän liikaa ehkä jopa enemmänkin.


Nyt olisi siis opittava syömään säännöllisin väliajoin,
se olkoon seuraava askeleeni.
Teen työpäiväksi salaatin tai muuta kohtalaisen nopeasti tehtävää ruokaa.


Aamuihin olen saanut jo vesilasillisen lisättyä ja se meneekin sen enempiä ajattelematta. Samalla kun aamupala valmistuu ja kahvi tippuu, juon ison lasillisen vettä.
Eli pikkuhiljaa, askel kerrallaan tehdään muutoksia parempaan.
Liian radikaalit muutokset tekevät sen että innostus lopahtaa ja paluu entisiin tottumuksiin tapahtuu helposti. 
Mutta kun vähän kerrallaan otetaan uusia rutiineja päivään mukaan,
tapahtuu suuri - syömistottumuksia koskeva muutos kuin huomaamatta.




Olen myös huomannut että jos juon kahvia muulloin kuin aamulla, tarvitsen siihen mukaan myös jotain makeaa. Niinpä olenkin rajoittanut kahvinjuontia niin että juon ainoastaan aamuisin. 
Tietenkin tämä on ollut vain tapa, tapa jonka voi muuttaa.




Jos illalla naposteluhimo yllättää, olisi parempi vain juoda iso lasi vettä, sen voi vaikka maustaa sitruunalla. Ja miettiä sitten tekeekö mieli jotain muuta.


Onko sulla jotain sellaisia tapoja mitkä ohjaavat ehkä huonoihin valintoihin syömisien suhteen?

- Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti